Foodit.fi - Superfoodit Suomessa

Varmaan parasta tehdä tästä uusi aihe, jotta Grahamin ketju ei lähde enempää harhailemaan.

Selailin kirjastossa Arthur de Vanyn uutta opusta, jossa mies totesi laiduntavan karjan ylläpidon olevan varsinainen ekoteko, minkä takia kannattaa siirtyä hänen suosimaansa ruokavalioon, jossa on runsaasti lihaa ja kalaa. Jos noin on, niin mikä ettei. Perustelut vain puuttuivat, joten kirja jäi lainaamatta.

Mitäköhän tapahtuisi, jos alle seitsemän miljardin ihmisen liharuoka vapautettaisiin laiduntamaan ympäristöön? Tarvetta uusien laidunmaiden raivaukselle ei varmaan tulisi sekä kaikenlaiselta eroosiolta ja ekosysteemien tuhoutumiselta varmaan vältyttäisiin? Kotoisesta muistuttavasta esimerkistä voi lukea vaikka tästä kirjoituksesta.

Monet pitävät Polyfacea jonkinlaisena erinomaisena ja ihanteellisena esimerkkinä. Tämän kirjoituksen lukemalla saa siitäkin hieman toisenlaisen kuvan. Kaiken sen laidunnuksen jälkeen tämäkin "paratiisi maan päällä" tarvitsee vielä lisäksi enemmän rehu(vilja)kaloreita vuosittain kuin mitä se tuottaa lihakaloreita vuosittain. Siis silti, vaikka eläimet laiduntavat ainakin neljä kertaa enemmän verrattuna tavalliseen maatalouteen. Jos kirjoituksessa esitetyt luvut pitävät paikkansa, niin Polyfacen toiminta kaloreissa mietittynä on varsin tehotonta.

Jos siirryttäisiin tuottamaan nykymaailman kuluttama liha tällä Polyfacen mallilla, niin:

1. Mistä kaikki se laidunmaa?

2. Mistä ihmeestä taiotaan se huomattava rehukalorimäärä, jotta pystytään tätä toimintaa ylläpitämään?

3. Miinuskaloreita tuotetaan edelleen, ideoita?

Lisäys:

Kuitenkin eettiseksi lasken myös ihmisten terveyden, joka kulkee käsi kädessä ekologisuuden ehtojen toteutumisen kanssa.

Tähän haluaisin kuulla perusteluja, siis siihen, miten terve (luultavasti samalla pitkäikäinen) ihminen on ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto tai täyttää ekologisuuden ehdot. Varsinkin, jos eletään täällä kylmässä pohjoisessa, jossa perustarpeiden tuottaminenkin kuluttaa luonnonvaroja enemmän.

Omalla kohdalla kylmästi luonnon ja maapallon kannalta ajateltuna paras vaihtoehto olisi varmaan se, että kuolisin mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman nuorena ja vielä lisääntymättä. No, en ole niin ekologinen, että tällaiseen lopputulokseen pyrkisin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaisin kuvittelemaan, että pohjoisessa maassa vietetyt 40-70(?) lisävuotta olisivat ympäristön ja luonnon kannalta hyväkin vaihtoehto.

Mitä on ekologisuus? Pitääkö siinä huomioida kaikenmaailman hyönteisetkin ynnä muut, vai voidaanko ajatella asiaa puhtaasti ihmislajin kannalta ja unohtaa kaikki muut eläimet?

Lopulta kaikessa on  kyse puhtaasti energiasta. Jos on riittävä määrä energiaa, niin kaikesta selvitään. Paskat voidaan aina filtteröidä pois. Elämälle tarpeelliset kamat voidaan aina valmistaa, ainoastaan, jos energiaa on riittävästi. 

Jokaisella on oma näkemys asiasta. Sen takia ympäristökommunismi on hieman arveluttavaa. Yrittäisivät mieluummin parantaa köyhien ihmisten oloja kuin vaahtoaisivat jostain ympäristöstä. Köyhät ihmiset tuhoaa ympäristöä vähemmän kuin elitistiset ja rikkaat ympäristöaktivistit.

Yksi tulevaisuuden haave onkin, että omistaisin jossakin vaiheessa sellaisen palan viljelykelpoista maata, että pystyisin tuottamaan edes jollakin tavalla merkittävän osan omista syömisistäni. Tietysti mahdollisimman pitkälle ympäristöä ja muita elollisia olentoja kunnioittaen. Vielä se ei ole aivan ajankohtaista tai järkevää, mutta yritän opiskelun ja muun elämisen ohella kerätä tietotaitoa tulevaa varten.

"perimmäinen ongelma" ei ehkä olekaan erilaiset ruokavaliot, vaan se että ihmiset elävät erillään maasta jolla ruokansa on tuotettu. Silloin ei voi nähdä valintojen seurauksia. Tämmöinen ajatus esitettin tuossa opuksessa: http://www.green-shopping.co.uk/meat-a-benign-extravagance.html

At its heart, the book argues, however, that the farming of animals for consumption has become problematic because we have removed ourselves physically and spiritually from the land.

Ehkä tuosta syystä en osaa sanoa tähän aiheeseen mitään konkreettista. Paitsi sen että iloisen kanan munat maistuvat paremmilta kuin häkkikanalan munat. Vaikkei maussa mitään eroa olekaan.

Itselleni ekologisuus tarkoittaa esimerkiksi tehoviljelyä, jossa ei haaskata resursseja ja rajallisia luonnonvarojamme rikkakasvien viljelyyn ja muuhun "luonnon moninaisuuteen", jolla esim. luomuviljelyä puolustellaan. Kuten joku mainitsikin, voimme tietenkin luomua tuottaa rikkaiden länsimaisten ihmisten tarpeisiin, sillä markkinat ratkaisevat sen onko kysyntää ja jos on, silloin täytyy jonkun luoda tarjontaa, oli se sitten järkevää tai ei. Näin kapitalismi toimii.

Maapallon pinta-ala on 51 miljardia hehtaaria. Siitä vesipinta-alaa on 36 miljardia hehtaaria. Maa-ala on 15 miljardia hehtaaria, josta varsinaista maatalousmaata on  5,4 miljardia hehtaaria eli 36 %. Tästä 5,4 miljardista maatalousmaahehtaarista varsinaisessa viljelyksessä on n. 1.5 miljardia hehtaaria. Esim. Brasilia on ilmoittanut, että se pystyisi lisäämään viljelysmaata jopa huikeat 100 miljoonaa hehtaaria, eli melkein  3 kertaa Suomen kokoisen maa-alueen. Minä toivoisin, että eivät lisäisi, vaan tehostaisivat nykyisen alan viljelyä.

Linkin takana video siitä, kuinka esim. Brasiliassa luonnon moninaisuutta muutetaan pelloksi. Kaikki vain toivomaan luomun lisäämistä . Viljelymaan lisäys tapahtuisi ottamalla käyttöön Cerradoa eli savannialuetta. Kun Cerradoa otetaan viljelyyn, tarvitaan kaksi traktoria ja vahvaa kettinkiä. Viljelyyn otettava alue ajetaan traktorit + ketjuyhdistelmällä kahteen kertaan. Toisella kertaa ketjua vedetään ikään kuin vastalakoon jolloin ketju kiskoo pusikon lopullisesti irti maasta.

Tämä on todellisuutta, rakkaat lukijat:

http://www.youtube.com/watch?v=xDmAnM_9dxE

Tällä hetkellä meitä on 6 miljardia. Me tuotamme  ruokaa nykyään noin 2700 kcal päivässä per ihminen. Kun miljardi ihmistä elää nälässä, niin voi kysyä, että jaammeko me tuon 2700 kcal / päivä oikein ja se on toinen ongelma. Se ongelma on pitkälti poliittiinen.

Suomen pinta-ala on hehtaareiksi muutettuna 33,8 miljoonaa hehtaaria. Pellon osuus on runsaat 2 miljoonaa hehtaaria. Metsää on 20 miljoonaa hehtaaria. Loppu on pääasiassa suota. Jos me siirtyisimme luomuviljelyyn, jossa sadot jäävät noin 50-75 % pienemmäksi kuin tehoviljelyssä, niin jokainen voi luvuista miettiä sitä, että kasvaisiko vai vähenisikö Suomen luonnon moninaisuus luomuviljelyyn siirryttäessä. Jostain sitä peltoa pitäisi saada lisää korvaamaan sadon radikaali pienentyminen. Ei se pelto tänne avaruudesta tupsahda, vaan sitä on raivattava muusta maa-alasta, eli kuivatettava suot tai hakattava metsät sileiksi.

Vuonna 2050 meitä on varovaistenkin arvioiden mukaan noin 10 miljardia ja viljelysmaata me emme saa oikein mistään lisää, paitsi hakkaamalla metsät ja sademetsät pelloiksi. Määrättyä osaa maa-alasta emme saa millään maatalouden käyttöön, eli tämä on lähinnä pohjoisten maa-alueiden ongelma.

Jos meidän nykyinen viljelysmaamme pinta-alallisesti pysyy samana, emmekä muuta oikeaa monimuotoisuutta maanviljelyksen tarpeisiin, niin jokainen voi laskea sen, että paljonko tuotamme päivässä kaloreita per ihminen, jos maata ei hyödynnetä tehokkaammin ja ihmisiä onkin kuuden sijaan kymmenen tai jopa yksitoista miljardia. Tai poliitikot tekevät järjettömiä päätöksiä esim. laajemmasta luomuun siirtymisestä, kuin mihin markkinat osoittaisivat aihetta.

Silloin elää käsittämätön määrä ihmisiä suunnattomassa nälässä, jos me rikkaat, pohjoisessa asuvat ihmiset emme halua jakaa niitä hyvin paljon vähentyneitä kalorimääriä etelän köyhille.

Kalorimääriä voi suhteuttaa siten, että ihmisen lepoaineenvaihdunnan kulutus on esimerkiksi 35 vuotiaalla miehellä, joka painaa 65 kiloa, pyöreästi 1500 kcal / päivä. Eli tämän verran elimistö polttaa kaloreita, vaikka makaat koomassa sängyn pohjalla koko päivän.

Siksi niitä oikeita päätöksiä pitäisi alkaa tehdä jo nyt, eikä vasta sitten kun paskat on jo housussa. Oikeat päätökset liian myöhään ovat aika turhia, jos ne voisi tehdä myös oikeaan aikaan.

Eettisyydestäkin voimme tehdä sellaisia päätelmiä kuin mihin oma ideologiamme on tukeutunut, joten asiallisen keskustelun käyminen on hyvin vaikeaa, sillä ideologioiden sodassa harvoin tosiasiat otetaan huomioon. Kanat ovat olleet viime aikoina kovasti tapetilla, niin otetaan siitä esimerkki.

Tanskan eläineettinen neuvosto tutki 2000-luvun alkupuolella luomukanojen ja normi häkkikanojen erot ja yhteenveto on tässä:

"Mikään kanalatyyppi ei täytä lain vaatimuksia eläinten hyvinvoinnista", sanotaan Tanskan eläineettisen neuvoston juuri julkistamassa raportissa. Sen mukaan kaikissa tämänhetkisissä tuotantomuodoissa on vakavia puutteita. Laki vaatii, että eläimet suojataan kivulta, pelolta ja kärsimykseltä. Vapaasti liikkuvilla ja luomukanoilla ei ole raportin mukaan sanottavasti paremmat olot kuin häkkikanoillakaan. "Luomukanaloissa kuolleisuus oli keskimäärin 16%, mikä on 3-4 kertaa niin suuri kuin häkkikanaloissa. Tämä johtuu muun muassa sairauksista, petoeläimistä, sulkien nokkimisesta, kannibalismista ja huonosta rehusta", sanoo neuvoston puheenjohtaja, professori Peter Sandö. "Joissakin tapauksissa uudistetut, entistä suuremmat häkit ovat parempi vaihtoehto tuotantomuodolle", jatkaa Sandö. "Jos kuluttajat ovat maksaneet ylihintaa luomukananmunista, heitä on harhautettu. Hinnalla ei ole edistetty kanojen hyvinvointia." , sanoo Sandö.

Juttu on julkaistu aikoinaan mm. Maaseudun tulevaisuus -lehdessä. Luomuliiton sivuilta en ole tätä tutkimusta löytänyt, vaikka luulisi heidän tiedottavan kaikista luomuun liittyvistä tutkimuksista, eikä vain oman ideologian mukaisista tuloksista.

Myös Suomessa on saatu samansuuntaisia tuloksia, jotka selviävät Suomen Siipikarjaliiton selvityksestä "Miten munii luomukana" (Setälä 2002). Selvitys kertoo, että kokeessa olleiden luomukanaloiden kanojen kuolleisuus 68 viikon aikana oli 16 %, kun vertailussa olleilla tavanomaisesti kasvatetuilla lattiakanoilla se oli 8%.

Noin suuri kuolleisuus johtuu jostakin, eikä se kerro ainakaan siitä, että luomukanoilla olisi asiat jotenkin äärettömän paljon hienommin kuin tavanomaisesti kasvatetuilla.

Kasvihuonekurkun viljelystä Suomessa on sanottu, että se on erittäin kallis tapa muuttaa öljyä vedeksi Eettistä ja ekologista? No miltä suunnalta sitä nyt sitten sattuu katsomaan.

Jos katsomme nykyaikaista maitotilaa pihattoineen ja pidämme mielessä tosiasiat lehmien ravinnosta, joka on tällä hetkellä tehopuolella erittäin lajikohtaisesti sopivaa, niin mitä virkaa on jollakin toisen ideologian mukaisella tuotantotavalla, kun tehotuotannossa on kaikki kunnossa? Jos joku siitä ideologiasta on valmis maksamaan, niin se hänelle suotakoon. Modernilla tehomaitotilalla lehmät saavat lajinsa mukaista sapuskaa, saavat liikkua ja mennä oman mielensä mukaan, ja paikat pidetään siistissä kunnossa. Mutta kun alamme harrastaa mustamaalausta, niin saammehan siitä aivan niin kauheaa kuin haluamme.

http://www.maitotila.fi/maidontuotanto.php

Joten kysymykset eettisyydestä ja ekologisuudesta ovat mielestäni kovin paljon monimutkaisempia asioita hahmottaa, kuin eri tuotantomenetelmien sinänsä kauniiden ideologioiden pohjalta voisi ajatella.

Luontoa suojelee parhaiten olemalla köyhä. Rahansa voi antaa muille ihmisille.(mieluiten minulle) 

Kaikkein suurintahan se kuolleisuus on luonnossa eli suurempi kuolleisuus tarkoittaa luonnonmukaisempaa (tai riippuu tietysti kuolinsyystä). Tosin tehotuotetun broilerin kuolleisuus on muutaman viikon jälkeen 100% mutta ei luonnollisista syistä ja se on myös jalostettu aika epäluonnolliseksi.

Jos luonnonmukaisuus tarkoittaa eläinten suurta kuolleisuutta kasvatusaikana, niin kannattaako meidän harrastaa kovin suurta luonnonmukaisuutta tuotannossa? Käsittääkseni ekologista ja eettistä tuotantoa olisi sellainen, että se tuotettu tavara päätyisi kuluttajan lautaselle, eikä kuolisi kesken tuotannon ja joutuisi ongelmajätelaitokselle. On suunnatonta luonnonvarojen haaskaamista tuottaa jotain niin, että se ei päädy kuluttajalle, vaan roskiin.

Luomubroileri elää noin 40 päivää kauemmin kuin tehotuotettu, niin onko sillä käytännössä mitään eroa? Toki se ehtii sen 40 päivän aikana tuhota huomattavasti enemmän luonnonvaroja, joka sitten näkyy tietenkin hinnassa.

Naudan luonnollinen ravinto on elävä ruoho suoraan maasta, joka tietysti Suomessa on vähän haastavaa ympäri vuoden. Rehuja on monenlaisia ja useimmissa on viljoja, joissain myös eläinperäisiä ainesosia. Rehuista parasta varmaan olisi nurmi- ja apilarehu mutta kuinka monella tilalla sitä käytetään? Purholan tila ainakin kertoo käyttävänsä seosrehua.

Suomessa lehmien pääravinto on nurmirehu. Nurmirehua saadaan kesällä tuoreena laidunruohona ja talvella säilörehuna tai kuivattuna heinänä.  Lehmä tarvitsee kasvaakseen myös muuta kuin laidunruohoa.

Täysrehu on rehuseos, jossa on viljaa, valkuaisrehuja sekä vitamiineja ja kivennäisaineita. Lehmät saavat rehuista energiaa, proteiineja, kuitua sekä kivennäisaineita. Ravinnoltaan tasapainoiset annokset koostetaan erilaisista rehuista. Silloin puhutaan seosrehuista.

Eläin tarvitsee oikeaa ravintoa, sillä muutoin se ei tuota ja on sairas.

En tiedä luomutuotannon tämänhetkistä tilaa, mutta joitakin vuosia sitten suurin ongelma oli kotimaisen luomurehun saatavuus. Luomulehmä syö samaa ruokaa kuin normilehmäkin, mutta luomulehmän rehu on viljelty luomuideologian mukaisella tavalla.

Joitakin vuosia sitten juodessanne Valion luomumaitoa, oli ne kotimaiset luomulehmät ruokittu kiinalaisella, unkarilaisella tai romanialaisella luomurehulla, kun kotimaasta ei luomurehua löytynyt. Suomi sai erikoisluvan maatalousministerin avulla tuottaa ulkomaisella rehulla kotimaista tavaraa, vaikka tuotannon määreissä myös rehun tulisi olla kotimaista.

Lisäksi niille syötettiin ihan samaa tavaraa kuin tehotuotannossakin, koska välillä ei ollut tarjolla edes ulkomaista luomurehua. Tietenkin luomumaidon hinta pysyi samana, vaikka se oli tismalleen samaa tavaraa kuin tavanomainenkin.

Sitten voidaan tietenkin kysyä, että mitä järkeä on viljellä maata jonkin ideologian mukaan, jos se ideologia ei kykene tuottamaan kaikkea ideologian mukaista tuotetta tuotantoon.

http://www.evira.fi/portal//fi/evira/ajankohtaista/arkisto/?bid=321

Lainaus

Naudan luonnollinen ravinto on elävä ruoho suoraan maasta, joka tietysti Suomessa on vähän haastavaa ympäri vuoden. Rehuja on monenlaisia ja useimmissa on viljoja, joissain myös eläinperäisiä ainesosia. Rehuista parasta varmaan olisi nurmi- ja apilarehu mutta kuinka monella tilalla sitä käytetään? Purholan tila ainakin kertoo käyttävänsä seosrehua.

Suomessa lehmien pääravinto on nurmirehu. Nurmirehua saadaan kesällä tuoreena laidunruohona ja talvella säilörehuna tai kuivattuna heinänä.  Lehmä tarvitsee kasvaakseen myös muuta kuin laidunruohoa.

En tiedä luomutuotannon tämänhetkistä tilaa, mutta joitakin vuosia sitten suurin ongelma oli kotimaisen luomurehun saatavuus. Luomulehmä syö samaa ruokaa kuin normilehmäkin, mutta luomulehmän rehu on viljelty luomuideologian mukaisella tavalla.

Luomulehmän ruoasta suuremman osan pitää olla nurmirehua, tavalliselle lehmälle saa antaa enemmän "ei-lajinomaista" ravintoa. Mikään ei tietysti estä ruokkimasta tavanomaista lehmää pelkällä nurmirehulla, mutta keskimäärin luomu syö enemmän lajinomaista ruokaa.

Kerrotko miksi lehmä tarvitsee kasvaakseen muuta kuin laidunruohoa? Vai tarkoititko, että se tarvitsee muutakin kasvaakseen mahdollisimman nopeasti tai tuottaakseen mahdollisimman paljon maitoa?

Joitakin vuosia sitten juodessanne Valion luomumaitoa, oli ne kotimaiset luomulehmät ruokittu kiinalaisella, unkarilaisella tai romanialaisella luomurehulla, kun kotimaasta ei luomurehua löytynyt. Suomi sai erikoisluvan maatalousministerin avulla tuottaa ulkomaisella rehulla kotimaista tavaraa, vaikka tuotannon määreissä myös rehun tulisi olla kotimaista.

Lisäksi niille syötettiin ihan samaa tavaraa kuin tehotuotannossakin, koska välillä ei ollut tarjolla edes ulkomaista luomurehua. Tietenkin luomumaidon hinta pysyi samana, vaikka se oli tismalleen samaa tavaraa kuin tavanomainenkin.

Sitten voidaan tietenkin kysyä, että mitä järkeä on viljellä maata jonkin ideologian mukaan, jos se ideologia ei kykene tuottamaan kaikkea ideologian mukaista tuotetta tuotantoon.

http://www.evira.fi/portal//fi/evira/ajankohtaista/arkisto/?bid=321

Hienoa, että löysit tällaisen yksittäisen esimerkin. Seuraatko jotain luomunvastustajien foorumia, mihin näitä on kerätty, vai sattumaltako törmäsit? 


Se on ihan totta, että nykyään monilla ei-luomuilla maitotiloilla on otettu käyttöön menetelmiä, joita aikaisemmin on käytetty luomupuolella. Tämä on varsin tervetullutta kehitystä ja tällöin tietysti luomun ja ei-luomun ero pienenee. Jos tehotuotantoa muutetaan riittävästi luomumpaan suuntaan, niin silloin ei varsinaiselle luomusertifikaatille enää ole juurikaan käyttöä. Tähän on kuitenkin vielä matkaa aika lailla.