Foodit.fi - Superfoodit Suomessa

Onko torjunta-aineista haittaa vai hyötyä? Kasvithan itse valmistavat myös myrkkyjä tuholaisia vastaan, mutta mikä on näiden antiravinteiden määrä ja vaikutus ihmisiin luomutuotetuissa tuotteissa? Villinä kasvavissa kasveissa pitoisuudet ovat varmasti vahvoja.

Tiedefoorumilta bongasin erään kommentin:

"Kun olen kysellyt ihmisiltä "miksi he käyttävät luomua", yksi yleisimmistä vastauksista on ollut torjunta-aineiden puute.

Ehkä ihmisten valmistamia torjunta-aineita - jotka tiedetään turvallisiksi ravinnossa esiintyvinä pitoisuuksina - on vähemmän, mutta entäpä kasvin itse valmistamat torjunta-aineet?

On ihan perus kasvipellon populaatioekologiaa, että kun kasvien lisääntymistä haittaavia tuholaisia ei torjuta ulkopuolisin keinoin, tapahtuu luonnonvalintaa -> Kasvisukupolvien kuluessa vähitellen valikoituu kasvilinjoja, jotka pystyvät itse estämään tuholaishyönteisten leviämistä. Villissä luomupellossa kasvien omien torjunta-aineiden pitoisuudet ovatkin huimat - ei niiden määrää kukaan rajoita, kasvit tuottaisivat vielä enemmänkin kunhan vain valintapaine kasvaisi!

Puolet luonnossa esiintyvistä aineista aiheuttavat hiirikokeissa suurina annoksina syöpää, ja sama pätee ihmisten valmistamiin aineisiin. Ero onkin se, että ihminen pystyy valikoimaan itselleen turvallisimpia torjunta-aineita peltohommia varten. Jos näin ei tehdä, luonto tekee sen itse - ihmisestä välittämättä."

http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/luomuttajat-ja-olli-posti-t40799-825.html?sid=6e231e1d83f056339ae16e80129533fa

Sitten voisi kaivaa tietoa näiden aineiden vaarallisuudesta. Ennenkuin näen nämä faktat, en ihan helposti niele tuota väitettä.
 / $.

No kasvien toksikologia on hyvin hankala aihe, koska tiedämme kasvien itsensä tuottamista myrkyistä hyvin vähän. Sen me tiedämme varmasti, että ihmisen käyttämät torjunta-aineet ovat vaarattomampia kuin kasvien itsensä tuottamat torjunta-aineet, jota ne alkavat tuottaa, jos ihminen ei huolehdi mm. tuholaisten poistamisesta riittävän tehokkaasti.

Kasvi ei halua tulla syödyksi ja se suojautuu vihollisiaan vastaan, joita ovat vaikkapa kasvissyöjät  . Kasvia ei ole mikään Luoja luonut ihmisen ravinnoksi, vaan kasvit haluavat elää siinä missä possukin. Possulla ei vain ole konsteja suojautua ihmisen toimia vastaan kuin ehkä pakenemalla tai teeskentelemällä myrkytyksen uhriksi joutunutta, jolloin ihminen ei haluaisi ehkä syödä possua ja näin possu ovelasti pakenisi  mutta kasvilla on hyvin paljon mahdollisuuksia suojautua vihollisia vastaan ja kasvi myös harrastaa sitä.

Tämä selviää sinulle vaikkapa "ravitsemustiede" nimisestä kirjasta, jonka löydät lähimmästä kirjastosta: RAVITSEMUSTIEDE / toimittajat: Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa, Helsinki : Duodecim, 2005 (Jyväskylä : Gummerus).

Suurin osa maapallon kasveista on ihmiselle myrkyllisiä ja ihmisen jalostustoiminta on tehnyt pienestä määrästä kasveja syötäviä. Syötäväksi kelpaavat hedelmät, sienet, kasvit yms on saatu selville yrittämisen ja erehtymisen kautta. Me syömme nyt niitä kasveja, joihin esi-isämme eivät ole kuolleet.

Tälläkin hetkellä Suomen metsissä on paljon sieniä, joita ei löydy mistään sienikirjasta ja niiden sienien myrkyllisyydestä tai syömäkelposuudesta ei ole mitään tietoa, ennen kuin joku uskaltaa maistaa ja sitten katsotaan, että miten kävi. Me tiedämme, että esimerksi sienissä on sellaisia sienen itsensä kehittämiä alkaloideja, joihin ihminen kuolee jo mitättömän pieninä annoksina. Yhteenkään torjunta-aineeseen ihminen ei kuole sellaisina pitoisuuksina, joihin kuolee kasvien omista myrkyistä.

Esimerkiksi tomaattia ei kukaan uskaltanut syödä pitkiin aikoihin, kun se tuotiin Etelä-Amerikasta Eurooppaan 1500-luvulla, sillä tiedettiin, että tomaatin sukulaiskasvit (koisokasvit) ovat lähes kaikki myrkyllisiä. Tomaatti oli koristekasvi pitkään, kunnes joku uskalsi sitä maistaa, eikä kuollut ja niin siitä tuli ruokaa. Tomaatin vihreissä versoissa on myrkyllisiä alkaloideja, mutta ei enää kypsässä tomaatissa ja siksipä versoja ei pidä mennä syömään.

Lisäksi kasvien myrkylliset alkaloidit muuttuvat koko ajan, jopa hyvin nopeasti, jopa yhden kasvukauden aikana, koska kasvi suojautuu näillä ihmiselle myrkyllisillä aineilla liiallista ultraviolettisäteilyä vastaan, tuholaisia vastaan, kuivuutta vastaan, liiallista kosteutta vastaan ja niin edelleen, riippuen kasvukauden olosuhteista.

Ja näistä aineista ja niiden vaikutuksesta ihmisen elimistöön ei siis tiedetä juuri mitään, koska jokaisella kasvilla on oma konstinsa ja omat alkaloidit toimia tilanteen mukaan. Se tiedetään, että ne ovat myrkyllisiä ja paljon myrkyllisempiä kuin torjunta-aineet.

Esimerkiksi mansikassa on n. 350 ihmisen elimistölle olevaa vierasainetta, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä, vaan mansikan maku, tuoksu yms asiat muodostuvat niistä kemikaaleista, joita mansikka tuottaa ja joiden vaikutusta ei tunneta. Ei ne nyt kauhean myrkyllisiä pysty olemaan, mutta vaikutus on pimennossa.

Tiedämme myös, että käytettyjen torjunta-aineiden molekyylit hajoavat kuumennettaessa. Tämä on ongelma vaikkapa tullilaboratoriossa, jossa etsitään torjunta-aineita ja sitä, onko niitä liikaa. Tämän ongelman välttämiseksi on ns. alipainetislaus, jolloin tuotetta voidaan tutkia ilman lämpötilan nostamista, jolloin torjunta-aineen jäämät voidaan löytää. Tiedämme myös, että useat kasvien myrkylliset alkaloidit hajoavat kuumennuksessa, samoin kuin hajoavat myös monet hyödylliset kasvien ainesosat, esim. vitamiinit. Joten raakaruokailijat saavat pakostakin enemmän myös myrkyllisiä alkaloideja. Kuinka alkaloidit heihin vaikuttavat, niin siitä ei ole tieteellistä tutkimusaineistoa, jota toivottavasti saadaan raakaruokailun yleistyessä.

Mutta ihmisen toiminta maataloudessa, mm. kasvinsuojeluaineita käyttämällä, on vaimentanut näiden alkaloidien tekemisen tarpeen kasveilla hyvin vähäiseksi, koska ihminen toimii kasvin puolesta. Luomuviljelyn toimista kasvin torjuntamekanismeihin ei vielä riittävästi tiedetä, mutta aika näyttää. Jokainen luomuruokailija toimii itse koekaniinina tämän asian suhteen ja toivottavasti me saamme heistä riittävästi tietoa tulevaisuudessa.

Luomuruoka ei tosiasioiden valossa ole myrkyttömämpää. Se on ihmisen kehittelemistä torjunta-aineista ehkä vapaampaa, mutta me tiedämme niiden aineiden hyödyt ja haitat suhteellisen hyvin.

Sen sijaan luomuruoka on kasvin omien torjunta-aineiden osalta luultavasti myrkyllisempää ja niiden myrkkyjen hyödyistä ja haitoista meillä ei ole juuri mitään muuta tietoa kuin se, että ne ovat vaarallisempia kuin ihmisen kehittelemät torjunta-aineet.

Sen voi jokainen todeta menemällä metsään ja alkamalla syödä sieniä, joita ei tunne. Ihmisestä tulee tällä konstilla vainaja aika nopeasti..

Käytetään luonnonmukaisessa tuotannossakin kasvinsuojeluaineita ainakin jossakin määrin (luonnonmukaisessa tuotannossa sallitut kasvinsuojeluaineet). Lisäksi kasvien hyväksi tehdään muuten enemmän töitä. Tuholaisia voidaan pitää poissa harsoilla ja muilla mekaanisilla esteillä. Haittakasveja perataan myrkyttämisen sijaan. Näin kasvien tarve omien suoja-aineiden valmistamiseksi laskee.

Esimerkiksi mansikassa on n. 350 ihmisen elimistölle olevaa vierasainetta, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä, vaan mansikan maku, tuoksu yms asiat muodostuvat niistä kemikaaleista, joita mansikka tuottaa ja joiden vaikutusta ei tunneta.

Kaikki ruokamme on pitkän jalostuksen tulosta.

Levätkinkö? Pakurikinko? Mitens hirvenpaisti? Metsämustikka?

Mutta jos välttämättä haluaa tehdä itsellään tieteellistä koetta, niin tämä on vapaa maa siihen.

Kunpa olisikin. Jos tutustut rikoslakiin, huomaat, että me ihmiset emme ole suvereeneja päättämään siitä, mitä syömme, juomme tai muilla tavoin kehoomme laitamme.

Vuosikymmenien jälkeen olemme paljon viisaampia ja mitä enemmän näitä rohkeita on, niin sitä nopeammin saamme tuloksia.

Tähänkö perustuu myös eläinten kyky valita ruokansa? Eli, kun Chihuahua kiertää suklaan kaukaa, se hyödyntää tietoa, jonka se on kuullut emoltaan, joka taas on omaksunut sen omalta emoltaan, jne?

Huonomuistiset karhut kuukahtavat marjapensaan viereen, kun ajatukset menivät sekaisin sen suhteen, mitä marjaa sai syödä ja mitä ei?

On aika koomista väittää, että kokeilun tekijä olisi se, joka pyrkii syömään niin kuin ihminen on aina syönyt eikä se joka testaa kehossaan uusimpia myrkkyjä.

Emme me testaa niitä kehossamme, vaan ne testataan muilla menetelmillä, mutta joka haluaa uskoa urbaanilegendoja, niin siitä vain. Se on tosiasia, että monien yrttien, lehtien, kasvien yms terveellisyydestä tai myrkyllisyydestä meillä ei ole tieteellistä näyttöä, vaan eri ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä tai kansanuskomuksia, joita jotkut haluavat pitää tieteellisen näytön mukaisena todisteena. Useita satoja vuosia sitten uskottiin, että repimällä vastustajan sydän irti ja syömällä se, sai itselleen taikavoimia. Se, että tämä on satoja vuosia vanha uskomus, joka on kulkenut pitkän matkan ihmiskunnan historiaa, ei taida tehdä siitä totta. Myöskään se, että nämä silloiset ihmiset taatusti kokivat saaneensa taikavoimia, ei tee myöskään legendasta totta.

Tiedämme, että jos erilaisia kasveja, mitä metsiä koluamalla löytää, käytetään yrtteinä, mausteina yms, niin eipä niistä haittaa varmasti ole, luultavasti päinvastoin, mutta jos ne muodostavat ihmisen ravinnosta suuren osan, niin tilanne voi muuttua. No me emme tiedä ja toivottavasti tiedämme oikeasti jotain tulevaisuudessa.

Tiedämme sen, että vaikkapa 1800-luvulla suomalainen ihminen eli huomattavasti nykyistä lyhyemmän elämän ja ruoka oli taatusti luomua ja sitä pellon pientareen yrttiä, kun se pelto harvoin tuotti mitään tai hyvin vähän aikaa, puun lehtiä, puun kuorta ja mitä nyt sattui löytymään. Se ei tainnut olla pitkän iän salaisuus, vai muistanko oikein? Tosin lääketieteelläkin on osansa asiassa, mutta luulisi, että ihmiset olisivat silloin sairastaneet vähemmän kun söivät vähän prosessoitua männyn kuorta?

Tästä syystä esimerkiksi yrttiteet, oli sitten luomua tai ei, on nykyisin kielletty raskaana olevilta, sillä emme voi taata kaikkien satojen eri yrttien turvallisuutta raskaana oleville. Meillä ei yksinkertaisesti ole tietoa niiden yrttien toksikologiasta tarpeeksi. Vihreän teen on todettu estävän ja hidastavan verisuoniston kasvua ja kehittymistä ja tämä ei ole sikiölle kovin hyvä juttu, niin siksipä sitä ei tule raskaana nauttia, vaikka ilman raskautta vihreä tee on hyvä juttu. Esimerkiksi vanhukselle, jolla on todennäköistä jo ikänsä puolesta olla syöpäriskissä, ei ole mitään haittaa siitä, että syöpäkasvaimen verisuonisto kasvaa hitaasti tai ei ollenkaan, vaikkapa vihreän teen vaikutuksesta.

Ravitsemus ei ole niin yksioikoista, jollaiseksi se halutaan nähdä. Luomu ei ole suora yhteys onneen, kuten ei ole mikään muukaan asia. Pitkälle jalostettujen (en tarkoita kasvijalostusta) ruoka-aineiden nauttiminen koko ajan ei ole hyvä juttu. Pelkkä horsman mutustelu ei ole hyvä asia, vaikka se olisi kansanrunoudessa millaista taika-ainetta tahansa.

Mitä tulee suklaaseen, niin koira taatusti syö suklaalevyn, jos sen esille jättää, eli koira ei huomaa teobromiinia niin, että osaisi välttää sitä fiksuna, toiselle kirjoittajalle huomautettakoon. Koirapalstoilla on hyvin yleinen kysymys, että mitä teen? Tulin kotiin ja huomasin, että koirani oli tonkinut suklaalevyn kassistani ja syönyt sen yms.

Eli koe-eläimillä. Nyt on ihmistestit menossa.

Ne ovat mm. Euroopan tiedekomission hyväksymiä, eli tiedämme vaikutukset suhteellisen hyvin, toisin kuin kasvien omien myrkkyjen, joista meillä on vain pieni aavistus. Voit syödä torjunta-aineilla käsiteltyjä omenia kuorimatta koko elämäsi, kaksin käsin, joka päivä paljon enemmän kuin kykenet, eikä sinun elimistöllesi koidu siitä mitään haittaa. Tämä tiedetään, koska aineet ovat tutkittuja ja lisäksi useat sukupolvet ovat syöneet niitä ja todistaneet kokeet oikeaksi. Lisäksi näiden firmojen ei ehkä kannata tuoda markkinoille aineita, joita ei ole testattu, sillä esimerkiksi USA:n ryhmäkanteet siirtävät ne voittodollarit hyvin nopeasti kärsivien ja huijattujen kuluttajien taskuun ja menetettyä mainetta ei tahdo saada takaisin.
 
Voit syödä metsästä yhden pienen sienen ja kuolet siihen paikkaan parissa tunnissa, joten kaikki on suhteellista. Siksipä erilaiset äärimmäisyyksiin viedyt ravitsemukselliset asiat eivät välttämättä pitkällä aikavälillä olekaan niin terveellisiä, kuin ihmisen omat kokemukset, jotka perustuvat vaikkapa yhteen vuoteen tai viiteen vuoteen, antavat ymmärtää.

Niin mihinkäs silloin kuoltiin? Käsittääkseni ei niinkään diabetekseen, sydänsairauksiin ja syöpään vaan tauteihin, joita vastaan meidät on nyt rokotettu (tuberkuloosi yms.) tai jotka pystytään nykyään hoitamaan. Eli kiitos lääketieteelle kehityksestä, minä näen sen kehityksen pelkästään positiivisena toisin kuin jotkut täällä.

Yritin vihjata, että kun ihminen tuolloin söi pelkästään prosessoimatonta männyn kuorta ja horsmia ja koivun lehtiä, niin eikös hänen olisi pitänyt olla myös erittäin terve, johon eivät sairaudet edes tartu, kuten tälläkin palstalla monet antavat ymmärtää? Jotenkin se tuberkuloosi tarttui pelkkään prosessoimatonta männyn kuorta napostelevaan superfoodihmiseen, vaikka tämän päivän logiikalla ei olisi pitänyt tarttua. Joten onko kansanrunoudesta tehty liian pitkälle meneviä tieteellisen kuuloisia lausumia?

Keskimääräisen eliniän nousu johtuu hygieniatason kohenemisesta, lapsikuolleisuuden vähentymisestä (lääketiede) ja ravinnon saatavuuden parantumisesta (maanviljely). Ihmiset liiemmin mitään niitä sieniäkään syönyt, noitajuttuja hui. Tietokin leviää vähän nopeammin.

Voisitko nyt kertoa, että mitä aiheuttaa vaikkapa yhden pienen väärän sienen syöminen metsästä tai kourallisen yrttiä, jota et tunne?

Varmaan suunnilleen saman efektin kuin DDT, jonka tiedeyhteisö ilmeisesti vielä muutama kymmenen vuotta sitten näki turvalliseksi aineeksi.

Miksi torjunta-aineilla käsiteltyjen omenoiden syömistä ei ole kielletty raskaana olevilta, mutta esimerkiksi luomuyrttiteen nauttiminen on nykyisten ohjeiden mukaan vähemmän suotavaa, itse asiassa raskaana olevaa pyydetään pidättäytymään niiden käyttämisestä raskauden aikana.

Siksi, että torjunta-aineiden vaikutukset näkyvät todennäköisesti vasta kymmenien vuosien käytön jälkeen. Yrttejä on aina käytetty lääkkeinä ja siitä maailmasta löytyy varmasti kamaa, jolla voidaan aiheuttaa keskenmeno tai ainakin lisätä sen riskiä. Useimpia yrttejä on kuitenkin käytetty vähintään satoja vuosia, joten niiden pitkäaikaisvaikutuksista on tietoa ja kokemusta toisinkuin juuri keksittyjen synteettisten myrkkyjen.